Kolumbiasta Ranskaan ja Ranskasta Suomeen minulla on ollut niin erinomaisia kuin kehnojakin opettajia, mutta kaikesta olen oppinut jotakin: miten on hyvä toimia ja miten ei. Aloitin kitaran opettajan työt hyvin nuorena ja olen opettanut monessa eri paikassa ja monissa eri tilanteissa, joten olen saanut monipuolista kokemusta. Olen antanut yksityistunteja ja opettanut ryhmiä, ja oppilaani ovat olleet kaikenikäisiä ja -tasoisia. Ilmapiiri on aina ollut innostunut ja tulokset sen mukaisia.
Aloittaessani kitaratunnit 10-vuotiaana minulla oli paljon intoa, ja pian ymmärsin, että intoa oli enemmän kuin taitoa. Aloinkin tekemään paljon töitä ja joskus kohtasin vaikeuksia. Kaikki ei aina ollut helppoa, mutta voin sanoa, että lopulta onnistuin. Nyt tiedän, että oppiminen voi olla vaikeaa, mutta tiedän myös miten voi päästä hyviin tuloksiin. Opin sen Ranskassa yrittäessäni olla sellainen opettaja, joka minua itseäni olisi auttanut:  kärsivällinen, avulias ja konkreettinen, ja se toimikin.

Orkesteri

Double Croche -musiikkiopistossa halusin antaa oppilailleni mahdollisuuden näyttää sen, mitä he olivat oppineet. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä oppilaita oli paljon ja tilaa liian vähän. Silloin perustin kitaraorkesterin kaikentasoisille oppilaille. Se toimi niin hyvin, että johtaja ehdotti pienen orkesterin perustamista musiikkikoulun pianon, kitaran, huilun ja viulun oppilaille. Sitten aloitettiin. Tein sovitukset jokaiselle oppilaalle ja johdin orkesteria. Orkesteri innosti oppilaita ja antoi heille syyn harjoitella ahkerammin, ja tulokset näkyivätkin pian kaikille. Myöhemmin saimme myös taloudellista tukea kaupungilta ja meidän oli mahdollista kutsua muitakin opettajia mukaan orkesterin toimintaan.